tiistai 25. kesäkuuta 2019

Matka Hämeestä Ludwigsteiniin

Prologi
Kirjoituksen tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1470. Vuosi on suoraa jatkoa keskiaikahahmoni elämässä. Kirjoituksessa esitetyt tapahtumat ja seikat vastaavat niin tarkkaan kuin mahdollista oikeaa tilannetta ko. vuonna.

Osa 1

Lähtöpäivä toukokuun kuudes
Matkan lähtöpäivä koitti sumuisena. Kylvötyöt pelloilla olivat juuri alkaneet. Miehet olivat lastanneet rattaiden kyytiin lastin joka koostui 50 ryijystä. Lisäksi mukaan tuli tietysti matkatavaramme, sekä erikseen huolellisesti pakatut juhlavaatteet.
Kun oli aika Heleynen ja Elijaksen nousta kuormaan, alkoi aurinko paistaa pilvien alta.
Kaksi miestäni lähti kävellen kuljettamaan rattaita kohti Renkoa ja edelleen kohti Turkua. Itse nousin oman hevoseni selkään. Hämäläiset naureskelivat selkäni takana Unkarilaisen hevoseni ulkonäölle ja totta onkin se, että hevoseni ei sovi auran eteen valjastettavaksi, mutta ratsuna se peittoaa kaikki Hämeen hevoset.
Päivän puolivälissä ylitimme suuren mäen jonka paikalliset osuvasti ovat nimenneet Hefwon pierettäväksi mäeksi. Heleyne nousi rattailta ja Elijas istui eteeni hevosen selkään. Mäen päällä pidimme tauon, sillä laskeutuminenkin on hevosille raskasta. Hyvissä ajoin iltapäivällä saavuimme Rengon kirkolle ja majoituimme kievarin sijasta pappilaan. Pappi oli hyvin ystävällinen ja antoi meille neuvoja matkalle. Olihan hän opiskellut vastikään Rostockissa.

Seuraavana aamuna aikaisin lähdimme jatkamaan matkaa kohti Porraksen kievaria. Pappi harmitteli sitä, että tällä välillä tien kunto ei ole hyvä, eikä tien leveys ole kymmentä kyynärää kuten kuningas Kristofferin maanlaissa vuonna 1442 jo vaadittiin. /3 Talollisia panostettiin tien levennystöihin, mutta heillä ei ollut siihen suurta intoa, sillä vastakkaisiin suuntiin matkaavat rattaat mahtuivat ohittamaan toisensa tien leveämmissä kohdissa. 
Päivän aikana vastaamme tuli muutamat rattaat. Väistäminen tapahtui niin, että se joka sattui levennyksen kohdalle vastaantulijan nähdessään, jäi odottamaan toista. Kertaalleen eteemme pöllähti mäen ja mutkan takaa rattaat joiden kuljettajan kanssa oli syntyä kinaa siitä kumpi peruuttaa lähemmälle levennykselle. Kun vastaantulijalle selvisi että olen rälssisäätyä loppui kapina pian ja vaivalloinen rattaiden peruuttaminen alkoi.
Porras nimi tarkoittaa joen yli menevää kapulasiltaa./5  Illansuussa saavuimme portaalle ja ylitimme Turpoonjoen. Majoituimme kievariin, jossa isäntä hätisti Janakkalasta tulleet kauppiaat pois paremmilta nukkumapaikoilta. Tarjosin Janakkalaisille miehille oluet siitä korvaukseksi. Levitimme olkien päälle omat ryijymme, koska pelkäsimme niissä pesivän syöpäläisiä.
 
Seuraavana päivänä matkasimme tyypilliseen tapaan noin 25 km päivätaipaleen Someron kappelille /11. Matkalla ei tapahtunut mitään merkittävää. 

Somerosta matka jatkui järven itäreunaa pohjoista kohden kunnes järven päässä sopivassa paikassa joen yli oli rakennettu kapea, mutta tukeva silta. Joen yrityksen jälkeen tie jatkui joen pohjoispuolella kohti Nybygd kirkkoa./4
Kylässä sijaitsee myös Krouvi, mutta majoituimme taas papin luokse.

Nybygdistä päätin matkustaa saman tien suoraan Turkuun. Pysähdyimme matkan puolivälissä Ankkaan syömään. Nimestään huolimatta tarjolla ei ollut ankkaa. Ankan kievarin jälkeen tie kulki Liedossa ohi rakenteilla olevan kivikirkon. /6 Työmaalla oli töissä vain muutama mies, sillä pelloilla on kevättyöt parhaassa vauhdissa, eikä miehiä liikene kirkkoja rakentelemaan.

Myöhään illalla saavuimme Turkuun. Minulla on Turussa Hevostorin laidalla oma kauppatoimisto, sillä Maunu Eerikinpojan kaupunginlaissa määrätään kaikki kauppa käytäväksi kaupungeissa. Kauppa-apulaiset purkivat kuorman varastoon, kun me siirryimme kaupan yläkertaan lepäämään.
Turussa meillä oli kaksi päivää aikaa liiketoimiin. Rälssimiehen toimiminen porvarina ei ole mitenkään harvinaista. Hieman kateutta tosin aiheuttaa se, että rälssimiehet ovat verovapaita, mutta se koskee vain omien maiden tuotantoa. Esimerkiksi Saksasta tuodusta  kauppatavarasta myös rälssimiehet maksavat veroa ja tullia. /7
Harva kuljetti enää Saksaan turkiksia myyntiin. Niitä ei enää saanut samalla tavoin kuin muutama vuosikymmen aiemmin. Niinpä minunkin vienti ja tuonti koostuvat kudonnaisista.

Seuraavana aamuna kävin neuvottelemassa satamassa laivan kapteenin kanssa. Omistan laivasta 1/3 osuuden, kapteenilla on 1/3. Laivan koko: 42 lastia, tekee siitä keskikokoisen. Lyypekkiin kannattaa purjehtia vähän isommilla laivoilla kuin Gdanskiin, johon on lyhyempi matka. Matkaan lähdettäisiin aikaisin maanantai aamuna 13.5.




Osa 2
Onneksemme sää oli toukokuun toisena maanantai aamuna hyvä ja pääsimme merelle Turun joen suulta heti aamun sarastaessa.
Seuraamme liittyi alkumatkaksi kaksi muuta laivaa jotka ovat matkalla Gdanskiin. Liikenne sinne on Turusta paljon suurempaa kuin Lyypekkiin. Isompi ryhmä laivoja antaa turvaa mahdollisia merirosvoja vastaan vaikka viime aikoina onkin ollut rauhallista.

Koska kesä oli alkamassa mukanamme ei tällä kertaa ollut muita matkustajia. Tähän aikaan vuodessa opiskelijat palaavat kesäviettoon kotiinsa mm. Rostockin yliopistosta.

Kapteenit eivät Itämerellä käytä karttaa apuna navigoidessaan. He ovat oppineet reitit ulkoa kulkiessaan vanhempien kapteenien mukana. Vanhoina aikoina reitti kulki pitkin rannikkoa, niin että selkeät maamerkit tunnettiin. Tällainen reitti saatettiin joskus jopa kirjoittaa pergamentille kuten Tanskan kuningas Valdemar aikoinaan teetti. /8

Pitääkseni yllä taitojani piirsin itse karttaa koko ajan. Reittimme kulki suoraan avomerellä emmekä poikenneet yhdessäkään satamassa matkan varrella. Visbyn roolikin on nykyään niin pieni, että meillä ei ollut mitään syytä käydä siellä.


Ainoat navigointivälineet joita kapteeni käytti oli yksinkertainen jaakopin sauva jonka avulla mitattiin auringon tai pohjantähdenkorkeus. Tämän avulla saadaan selville kuinka kaukana etelässä tai pohjoisessa laiva on. Lisäksi laivan nopeutta mitattiin lokinuoralla. Jo viikingit aikoinaan käyttivät apunaan kotisatamassa oikean korkuiseksi mitattua puunkappaletta määrittämään kuinka kaukana etelässä tai pohjoisessa ollaan kotisatamasta.

Toisena matkapäivänä, kun olimme avomerellä Kökarin eteläpuolella, alkoi sataa vettä. Vaikka on kesä, oli sade ja tuuli yhdessä melko kylmää. Onneksi kuitenkin tuuli oli myötäinen. Kiedoimme ympärillemme ryijyt ja ne pitivät meidät hyvin lämpimänä, vaikka nekin kastuivat. Ryijyjen hyvä puoli on siinä, että seuraavana päivänä kun aurinko taas paistoi, kuivuivat ryijyt nopeasti. /12

Emme onneksemme törmänneet purjehduksen aikana rosvoihin tai kaappareihin. Tiesimme hyvin, että rosvojen joukossa oli paljon suomalaisiakin. Kristoffer-kuninkaan maanlain mukaan merirosvot oli mestattava miekalla, mikäli rikos oli yleisesti tunnettu ja teilattava, mikäli rosvous oli vaatinut ihmishenkiä./10

Saavuimme Lyypekkiin 18 päivää lähtömme jälkeen. /9 Heti satamassa saimme kuulla, että Kuningas Karl Knutsson Bonde) kuoli 15.5. kaksi päivää Turusta lähtömme jälkeen. Uusi kuningas kruunattaisiin jo kahden viikon päästä Ludwigsteinin linnassa lähellä Göttingeniä, jonne olimme matkalla. Saattaisimme ehtiä perille katselemaan kuninkaallista loistoa. Olisi mukava myös tavata vanhoja ystäviäni.

Lyypekissä myin suurimman osan ryijyistä hyvällä hinnalla kauppiaalle, joka myy ne merimiehille yksin kappalein. En halunnut kuljettaa suurta määrää hopeaa edes takaisin ympäri Saksaa, joten kauppias kirjoitti maksusta velkakirjan jonka voin lunastaa paluumatkalla. Viivyimme Lyypekissä kolme päivää valmistelemassa loppumatkaa ja kauppasuhteita muodostaen.
Lähdimme Lyypekistä eteenpäin hansan kauppareittejä pitkin. Reitillä kulkee paljon kauppatavaraa ja sen varrella on paljon majapaikkoja. Hampuriin matka kesti 2 ja puoli päivää. Sieltä Lüneburgiin 2 päivää. Braunschweigiin 4 päivää. Sieltä Goslariin 2 päivää ja edelleen Göttingeniin 3 päivää. /11 Göttingenissä olimme lauantaina 15 kesäkuuta, kolme päivää ennen kruunajaisten alkua. Kaikkiaan matkaan meni aikaa 41 päivää taukoineen.


Göttingen sijaitsee hyvällä paikalla Hansan pohjois-etelä suuntaisen kauppareitin varrella, joka kulkee pitkin Leinen laaksoa. Kaupungissa on runsasta villa- ja pellavakankaan kudontaa. Väittävät että lähistöllä on jopa 3000 lammasta ja 1500 karitsaa. Kutojat olivat ottaneet käyttöönsä uusia tekniikoita jotka paransivat työn nopeutta.    
Neuvottelin hyvälaatuisen villan ja pellavan ostamisesta ja pääsin mielestäni hyvään hintaan tuotteista.

Lähetin sanan Gobeliinin tilaajalle ja sovin tapaamisesta Ludwigsteinin linnassa 19. kesäkuuta. 
Ludwigsteiniin on Göttingenistä enää päivän matka. Matkustimme tämän välin ratsastaen, sillä kuormarattaat eivät oikein näytä hyville kruunajaisiin mennessä. Reitti kulki Witzenhausenin kylän kautta. Perille päästyämme vaihdoimme paremmat vaatteet. Tapasin Gobeliinin tilaajan joka oli hyvin tyytyväinen siihen. Gobeliinissa esitetään hänen vaakunansa puistotaustan keskellä. Sovimme samalla, että kudon hänelle seuraavaksi 10 x 5 jalkaa kokoisen gobeliinin joka kuvaa Marsin ja Silvian tapaamista. Maksun gobeliinista ja ennakkomaksun seuraavasta sain hopeana. Sitä on niin paljon että alan katua kuormarattaiden jättämistä Göttingeniin.
Ostan samalla häneltä Moselin alueen viiniä, jonka vien ainakin aluksi omaan kulutukseen kotiin, mutta jos kysyntää löytyy niin alan välittää sitä asiakkaille Turussa.
Etsin myös sopivia humalan juuria ja omenapuun taimia kotiin vietäväksi. Toivottavasti ne kestävät matkan rasitukset ja Suomen ankaran talven.

Lopetan matkakertomuksen tähän. Kertomukset siitä mitä Kruunajaisissa tapahtui saa jäädä muiden kirjoitettavaksi.



Lähteet:
3/ Hämeen härkätie, synty ja varhaisvaiheet, Jaakko Masonen. S.18 kuningas Maunu Eerikinpojan maalaki 1350: maantien ja käräjätien leveys 10 kyynärää. N. 5.9m samat leveydet kuningas Kristofferin maanlaissa 1442.

Suomen keskiajan kivikirkot, Markus Hiekkanen
4/ Marttilan nimi oli Nybygd. Hiekkanen s.94 puukirkko.
6/ Liedon kivikirkko 1470-1480. Hiekkanen s.85

5/ Alanen, Timo: Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö. Nimistön vakiintumisen aika, s. 163. Somero: Amanita, 2004. ISBN 952-5330-14-1.

7/ Kauppias, kaupunki ja kruunu, Mika Kallioinen. S75 kauppa kaupungeissa
S118 rälssimiehet porvareina


9/ Kauppias, kaupunki ja kruunu, Mika Kallioinen. S75 
kauppa kaupungeissa s238
Matkan kesto. Keskimäärin edestakaisin matka kesti 50 päivää, joka sisältää keskimäärin kahden viikon satamassa vietetyn ajan. Yhden suuntaiseen matkaan meni siis keskimäärin 18 päivää.


11/ S.62 Dietrich Denecken mukaan manner Euroopassa keskiaikaisten kuormarattaiden päivämatka (so. 12tunnin matka) oli kesäaikaan enintään 28-30 km. Ratsumiehen ilman vaihtohevosta 46km. Denecke 1986.s.217
Englantilainen tutkimus Oxford -Lontoo 96.5 km kaksi ja puoli päivää. Chartres 1983. S.158-159


Reitti: Lübeck (67km)- Hamburg (55km)- Lüneburg (122km)- Braunschweig (46km) - Goslar (80km)- Göttingenistä 30km, yhteensä 400km

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti